FIN | EN
Tiedote, elokuu 2018

Kirsi Neuvonen
Mielikuvia
Monotypioita

18.8.- 5.9.2018

Galleria Becker, Jyväskylä

Monotypioiden uniikki maailma

Mielikuvia - näyttely avautuu yleisölle 18.8.2018 Galleria Beckerissä, Jyväskylässä. Aloitin monotypioiden teon 2016 ja syksyllä 2018 minulla on vuorossa järjestyksessä kolmas monotypiatekniikalla toteutettu yksityisnäyttely.

Maalauksellisuus – spontaani väripintojen kanssa leikkiminen - kuin se olisi ollut aina sisälläni

Monotypiatekniikan spontaanisuus on täysin erilaista kuin metalligrafiikan perusteellinen ennakkosuunnittelu. Monotypiassa suunnittelu on jotain sinne päin ja metalligrafiikassa teknisen toteutuksen suunnittelu on täsmällistä ja vaiheistettua tietyn työsuunnitelman mukaan. Molemmissa tekniikoissa lopputulos on kuitenkin aina yllätys.

Monotypioissa hyödynnän värien suhteen samaa kerroksellisuutta kuin metalligrafiikassakin. Monotypiatekniikalla voin kokeilla, räiskiä, valuttaa ja laveerata mielinmäärin ilman tarkkaa ennakkosuunnitelmaa, ainoastaan karkea suunnitelma, intuitio ja tunne seuranani, kun taas metalligrafiikassa vastaava työvaihe tapahtuu syövyttämällä väripinnat kuparille seuraten kellosta ajan kulua. Kahden tekniikan välillä kosketuspinta käytettävään materiaaliin on aivan erilainen.

Monotypiassa käytän kolmea painokertaa, jonka jälkeen vedoksen kuivuttua totutan viimeisen työvaiheen piirtämällä teokseen viivaa lyijyllä, hiilellä ja liidulla. Monotypiatekniikassa viivan lisääminen teokseen on viimeinen vaihe ja metalligrafiikassa etsausviiva on taas prosessin alku. Monotypiassa värit tulevan ensin paperille, mutta metalligrafiikassa väripinnat syövytetään laatoille akvatintaa käyttäen viivasyövytyksen jälkeen. Monotypioiden liitu-, lyijy- ja hiilipiirros muistuttaa litografiaa, joten myös niiden jälki on graafista. Olenko astunutkaan niin kauas omalta polultani kuin ensin saattaa näyttää?

Teoksia tehdessäni mietin, kenen silmin katson maailmaa ja kenen muistikuviin eläydyn. Silmien eteen syntyvän mielikuvan täytyy olla tarpeeksi vahva, jotta työ voi syntyä. Monotypialla toteutetuissa teoksissa olen etsinyt mielikuvia ja sisäisiä kokemuksia erilaisista paikoista ja tunnelmista. Näihin paikkoihin olen sijoittanut pienen ihmisen. Hoidin myös kaukokaipuutani ja nostalgian tarvettani kesän aikana tekemällä monotypialla elämäni ensimmäiset maisemateokset. Tekniikan monipuolisuus vie minut jatkossakin monen tyyppisten aiheiden äärelle, lähelle ja kauas omilta tututuilta poluilta.

Perintönä aikaisemmista metalligrafiikan töistä monotypioihin on jäänyt lapsi-aiheet. Kävin 2015 läpi Suomen taidehistorian teoksia ja toteutin metalligrafiikalla Luontopolku-sarjan tutuista suomalaisista lapsi-aiheisista teoksista. Monotypioiden aiheeksi valikoitui luonnostaan pienen tytön maailma – kokemuspaikat ja mielikuvat. Päästin oman sisäisen lapseni sekä vakavoitumaan että leikkimään teoksia tehdessäni.

Uusi ajattelumalli ja lähestymistapa – suuri muutos sarjallisuudesta uniikkiin

Vertaan usein luovaa työtä matkantekoon ja silloin kun teen intensiivisesti näyttelyä ja uusia teoksia, olen joka päivä matkoilla.

Koska työt syntyvät tietyssä hetkessä, on ollut mielenkiintoista seurata itseään sivusta ja hämmästellä kuinka päivän johtoajatus saattaa muuttua hetkessä. Edellinen teos tuottaa useita eri vaihtoehtoja jatkaa ja syventää ajatuksissa olevaa mielikuvaa, jolloin se vaikuttaa seuraavaan teokseen ja kesken kaiken prosessi saattaa muuttaa täysin suuntaa. Matkalla on seikkailunmakua ja harhapolkuja, mutta päällimmäisenä on innostuneisuus ja kiitollisuus siitä, että sain vielä mahdollisuuden uudistua sekä teknisesti että ilmaisullisesti.

Monotypia tarkoittaa nimensä mukaan yhtä. Vedoksia syntyy vain yksi uniikki teos, kun taas metalligrafiikassa tarkoituksena on valmistaa laatat, joilla vedossarja voidaan vedostaa. Metalligrafiikassa työ syntyy prosessin edetessä syövytysten ja koevedostuksen kautta lopulliseksi työksi. Käyttämässäni monotypiatekniikassa vedostetaan vain yksi vedos väripintoineen, johon lisätään myöhemmin piirros.

Kevään ja kesän aikana syntyi sekä värikkäitä, vaaleataustaisia teoksia, että tummempisävyisiä ja tunnelmaltaan intensiivisempiä teoksia. Monotypioissa päivien erilaisuus vaikuttaa teoksiin, aiheen tulkinta ja värimaailma ei ole koskaan sama, sillä teoksen syntymähetki on sidottu juuri siihen hetkeen eikä sitä voi mitenkään toistaa. Monotypian ainutkertaisuus korostaa tuota syntyhetkeä.

Ajattelussa täytyy tehdä suuri muutos, kun vaihtaa sarjallisesta työskentelytavasta yksilölliseen uniikkiin työskentelytapaan. Metalligrafiikalla toteutettu näyttely vaatii kolme kertaa pidemmän valmisteluajan, sillä teoksien synty- ja valmistusprosessi on huomattavasti pidempi. Laattojen valmistumisen jälkeen jokainen sarjan teos vedostetaan yksitellen vuosien aikana kun taas monotypiassa vedoksia tehdään vain yksi ja ainokainen. Metalligrafiikanteokset ovat sarjallisuuden vuoksi edullisempia, kun taas monotypiat ovat uniikkiutensa vuoksi hintavampia.

Maailma muuttuu - minä sen mukana

Yksi syy kiitollisuuteen monotypiaa kohtaan löytyy oivallusten sarjasta, jonka pidempi työrupeama tällä tekniikalla on saanut minut ymmärtämään.

Monotypia on tekniikkana kevyt verrattuna kuparille syövytettyyn metalligrafiikkaan, sillä se on fyysisesti vähemmän kuormittavaa, mutta se on myös ympäristöystävällistä. Monotypian alustana käytetään kierrätettyjä offsetpeltejä, jotka ovat huomattavasti kevyemmät kuin kuparilaatat. Samat laatat toimivat usealle teokselle alustana, sillä edellisen teoksen värit pestään vedellä pois uuden teiltä. Metalligrafiikassa käytän öljypohjaisia värejä ja monotypiassa värit ovat saman valmistajan vesiliukoisia syväpainovärejä. Molemmissa tekniikoissa paperina on 1600-luvulta saakka Ranskassa valmistettu 100 % puuvillalumppupaperi.

Monotypiassa ei tarvita missään vaiheessa liuottimia, kun taas ne ovat metalligrafiikassa välttämättömiä tietyissä työvaiheissa. Monotypiateoksia tehdessä ei synny käytännössä juuri lainkaan jätettä, ainoastaan kasa lyijykynien terotinsilppua sekä hylättyjen vedosten pino, joita pyrin kierrättämään ideoimalla niistä erilaisia sivutuotteita.

Omat työskentelytavat ovat kehittyneet vuosien varrella ja usein muutosten lähtökohtana on ollut mahdollisuus jonkin uuden materiaalin tai teknisen sovelluksen käyttöönottoon. Tällä kertaa muutos tapahtui soljuvasti ja prosessi on opettanut minua rakastamaan työtäni entistä enemmän, sillä pystyn nyt toteuttamaan ajatuksia ja mielikuvia monotypiatekniikalla aivan eri lähtökohdista kuin aikaisemmin, vakavasti ja leikkien.

Tulen olemaan paikalla näyttelyssä
su 19.8. 12-16
ke 22.8. 12-15
la 24.8. 12-15
ke 29.8 12-15
la 1.9. 12-15
ke 5.9. 15-17

---

Galleria Becker
Seminaarinkatu 28
40100 Jyväskylä
avoinna ti-pe 12-17, la 12-15, su 12-16
puh 040 824 3031
galleria(at)jkltaiteilijaseura.net
www.jkltaiteilijaseura.net
www.kirsineuvonen.fi